Koska olen nykyään uuden, hienon ja kauniin piirtolaudan ylpeä omistaja, pitihän sitä päästä kokeilemaan. Tässä siis ensimmäinen täysin digitaalinen julkaisuni.
Tulipa suttuisen näköinen. Kuten näkee, minulla on vielä paljon opeteltavaa koneella piirustamisessa.
Eipä silti, ei minun mielestäni perinteisiä tekniikoita helpolla voiteta.
(Tsiku tossa kuvassa on hahmoni Alyn, eräästä ikuisuusprojektista. Hän ei ole kaikkein iloisin veikko.)
Nighteyes, Fool ja Fitz metsästävät öisessä metsässä (Nighteyes tosin taitaa hoitaa sen metsästämisen). Tämä lyikkärityö on ollut kesän pieni progee, jota olen aina parin viikon välein jatkanut eteenpäin.
Tällä kertaa keskityn kehumaan itseäni, sillä puutteiden listasta tulisi kaikkea muuta kuin puutteellinen. Mielestäni Nighteyes on tässä hyvinkin onnistunut, kun ottaa huomioon ettei minulla ole harmaintakaan aavistusta koiraeläinten anatomiasta, susista puhumattakaan. Ja sen turkkia oli kiva väkertää. Tykkään myös Fitzin maanisesta ilmeestä. Väritys ei mennyt niin pahasti pieleen kuin pelkäsin, vaikka varsin huono se on.
Menneen kesän kunniaksi vielä luonnosvihkon antimia aurinkoiselta mökkilaiturilta. (Mm. omakuvani armaan siskoni kynästä.)
