Ah ma laulan
Thursday, February 26th, 2009Vanhaa satsia riittää vielä vähän.
Tässä siis kohtaus, jolle en voinut olla hihittämästä ääneen sitä lukiessani… Fool varoittaa Fitziä lemmenballadin muodossa. Oliko se toisessa vai ekassa kirjassa…? Enpä muista.
Kaikille lapsille opetukseksi etukäteissuunnittelusta: se on luusereille. Mitä siitäkin olisi tullut, jos olisin ennen kuvan piirtämistä harkinnut sen vesivärittämistä? Olisin jopa saattanut käyttää vedenkestävää paperia. Eipä olisi sitten syntynyt niitä hienostuneita kupruja ja ryppyjä, jotka tekevät jokaisesta photoshop-hetkestä ainutlaatuisen.
Ääriviivat jätin tussaamatta, koska tuolloin pelkäsin tussaamista vielä enemmän kuin nykyisin. Ja oikeastaan tykkään lyijykynän jäljestä ihan yhtä paljon kuin tussinkin.
Fitzistä tuli hyvin omituinen, ei ollenkaan sellanen kuin päässäni kuvittelen. Hänen ilmeensä on kyllä aika huvittava, vaikka itse sanonkin… Foolista tykkään tässä, vaikka hänen vaatemakunsa aiheuttaakin minulle migreeniä.