Hiilikasa

Jälleen ihailijataidetta, vaihtelun vuoksi Robin Hobbin loistavasta Assassin-kirjasarjasta. Jos se on jäänyt epäselväksi, allekirjoittanut varsin pitää kyseisestä trilogiasta (ja näillä näkymin myöskin sen jatko-osista).

Kuten kuvasta selkeästi näkee, vanha (ainakin 25-v…), ärtyisä ja vaivainen Fitz on ollut omenankeruumatkalla, jolloin vanha ja iloinen Nighteyes on nähnyt tilaisuuden sopivaksi hauskaan leikkiin, “töni ihminen nurin.”

Perpektiivin harjoittelu oli minulla tässä motiivina… Siksipä horisontti on tuollainen epämääräisen vihreä häivytys, jotta perspektiivin epäonnistuneisuutta ei heti huomaisi. Noh, katsojan harhautus on kai perspektiivin syvin olemus…

Fitz on aika dorkan näköinen kuten tavallista, enkä vieläkään osaa sanoa pystyisikö käsivarsi taipumaan noin… Nighteyesista tuli ihan kiva, vaikka koira-anatomia on minulle edelleen suuri musta aukko. Yritin tehdä turkista harmaantuneen näköistä, mutta harmaalle sudelle se oli ehkä hiukan hukkaan heitettyä työtä.

Siskoni sanoi että tuo kori on hieno. Ei siis täysi feilaus.

Myöhästyneet jouluonnittelut kaikille! Ja kivaa uutta vuotta, ensi vuonna jälleen kanavalla!

Nighteyes, Fool ja Fitz metsästävät öisessä metsässä (Nighteyes tosin taitaa hoitaa sen metsästämisen). Tämä lyikkärityö on ollut kesän pieni progee, jota olen aina parin viikon välein jatkanut eteenpäin.

Tällä kertaa keskityn kehumaan itseäni, sillä puutteiden listasta tulisi kaikkea muuta kuin puutteellinen. Mielestäni Nighteyes on tässä hyvinkin onnistunut, kun ottaa huomioon ettei minulla ole harmaintakaan aavistusta koiraeläinten anatomiasta, susista puhumattakaan. Ja sen turkkia oli kiva väkertää. Tykkään myös Fitzin maanisesta ilmeestä. Väritys ei mennyt niin pahasti pieleen kuin pelkäsin, vaikka varsin huono se on.

Menneen kesän kunniaksi vielä luonnosvihkon antimia aurinkoiselta mökkilaiturilta. (Mm. omakuvani armaan siskoni kynästä.) 

Muahahaha! Luulitteko, te tuhannet rakkaat lukijat, että olitte päässeet eroon Robin Hobb-hypetyksestä?! Väärin luulitte! Se tulee jatkumaan ajasta ikuisuuteen!!!

Hmm, joo. Siinon Kettricken. Kettricken on vähän väsynyt.

Kokeilin tokaa kertaa elämässäni yhdistää tietokoneella viivapiirros, tässä tapauksessa puhdas lyikkäri, toiselle paperille tehtyyn väritykseen, tässä tapauksessa vesiväritykseen. Ja ihan hyvin se toimii, vaikka itse sanonkin. Ihan kätevä (vaikka kieltämättä vaivalloinen) tekniikka, jos ei halua tussata lyijykynätyötä, eikä siksi voi siihen päälle maalata. (Järkimies tietenkin käyttäisi puuvärejä tai jotain muuta tässä kohtaa, mutta vain yhden tekniikan surkimuksille se on mahdoton ajatus.)

Toisekseen koneella väkertäminen on sovelias rangaistus niille hölmöille, jotka tuhertavat aina tavalliselle kopiopaperille, ja vasta jälkeenpäin pysähtyvät miettimään: “Hmm, tää vois näyttää ihan kivalta värin tai parin kanssa…” (Tällä en tietenkään viittaa mitenkään itseeni.)

Tämän kuvan oli tarkoitus olla synkkä ja täynnä paatosta, ja… kai se on? Teen hyvin harvoin mitään angstista, olen liian valoisa persoona sellaiseen. (Tai sitten vaan en osaa. Näin ainakin se pieni ääni päässäni sanoo.) Mutta siis Fitz on saanut nuolesta selkään ja tuupertunut ison puun suojiin. Kohtaus oli todellakin aika ahdistava. Ne muutamat kerrat kun itseltä on mennyt taju muistuivat ikävästi mieleen, kun Fitz kompuroi kylmässä metsässä kykenemättä näkemään mitään.

Laitan poikkeuksellisesti luonnoksen tähän mukaan, sillä hieman rassasi että ensin piirrän anatomisesti tarkan ja upean yläkropan… ja sitten sen kaiken hienouden peittää viitta! D:< Ei voi hyväksyy, siispä nyt saatte nähdä kuinka paljon vaivaa tämän roskan eteen minäkin näen…

Edit: lisäsin muutaman blogilinkin.

Tästä piti tulla suuri ja hieno mestariteos, mutta menin ryssimään tussauksen aika upeasti, joten laitan tänne esille vain luonnoksen. (Hermot ei tietenkään riittäneet uuteen tussausyritykseen.) Sitä paitsi tämä olisi oikeastaan kaivannut värityksen näyttääkseen siedettävältä, mutta eipä ole vaivan arvoista.

Tässä siis versioni Assassins Questin kohtauksesta, jossa Starling stailaa Fitzin uusiksi. Tykkään Starlingin hahmosta, joten yritin tehdä siitä mahdollisimman kuvittelemani näköisen – mikä ei hirveän hyvin onnistunut. Fitz ei näytä yhtään itseltään, mutta se saattaa johtua myös tuosta äärimmäisen elegantista hairdosta. XD Ehdottomasti tykkään eniten Fitzin ilmeestä.   

(Starlingilla ei ole toista jalkaa, koska paperi loppui sommitelmallisista syistä.)

Vanhaa satsia riittää vielä vähän.

Tässä siis kohtaus, jolle en voinut olla hihittämästä ääneen sitä lukiessani… Fool varoittaa Fitziä lemmenballadin muodossa. Oliko se toisessa vai ekassa kirjassa…? Enpä muista.

Kaikille lapsille opetukseksi etukäteissuunnittelusta: se on luusereille. Mitä siitäkin olisi tullut, jos olisin ennen kuvan piirtämistä harkinnut sen vesivärittämistä? Olisin jopa saattanut käyttää vedenkestävää paperia. Eipä olisi sitten syntynyt niitä hienostuneita kupruja ja ryppyjä, jotka tekevät jokaisesta photoshop-hetkestä ainutlaatuisen.

Ääriviivat jätin tussaamatta, koska tuolloin pelkäsin tussaamista vielä enemmän kuin nykyisin. Ja oikeastaan tykkään lyijykynän jäljestä ihan yhtä paljon kuin tussinkin.

Fitzistä tuli hyvin omituinen, ei ollenkaan sellanen kuin päässäni kuvittelen. Hänen ilmeensä on kyllä aika huvittava, vaikka itse sanonkin… Foolista tykkään tässä, vaikka hänen vaatemakunsa aiheuttaakin minulle migreeniä.

Jotain… uutta? Kuinkas tässä näin kävi? :D

(Toki olisitte huomanneet muutoksen ällistyttävästi parantuneesta piirrosjäljestä! Kyllä!)

Tässä siis iki-ihana Burrich heijaamassa Mollyn toistaiseksi nimetöntä tyttövaavia, ja itse Molly, jota nyt kokeilin piirtää ekaa kertaa. Ei ole ihan lempityyppejäni. Likasta tuli aika pätkä, en muista kuvataanko se ihan noin kääpiönä kirjoissa…

edit: tsekatkaa Teron uusi devianartti-tili, linkki tossa sivussa

Njoo, elikä vielä näitä vanhoja… Kärsivällisyyttä, kyllä ne kohta loppuu!

Eli tossa alla on Patience. Tästä tykkään, aika hyvin vastaa sitä miltä leidi näyttää mun päässä. :)

(leikkaantuipa toi pikkukuva oudosti… klikatkaa siitä niin näätte koko kuvan kauneudessaan.)

Ja sitten vielä Fitz epämukavassa (mutta tietenkin tyylikkäässä) juhlapaidassa kävelyllä Kettrickenin kanssa siinä ekan kirjan loppuvaiheilla. Tästä en tykkää, Fitzin pää on ihan vino ja ruma, mutta Kettricken on suht ok, joten laitoinpa tänne kuiteski. (Paitsi mikä ihme sen silmiä vaivaa? Miksi olen laittanut sille hullut silmät? o_O)

Jei, Traconista selvittiin hengissä, vaikkakin kaikkien huulilla kiertänyt vesipullo aiheutti flunssaepidemian linjallamme. X) Hauskaa oli, ja nyt conineitsyyden menettäneenä odotan innolla kesällä stadissa järjestettävää Animeconia.

Koska en tähän hätään keksi nerokasta aasinsiltaa tähän wanhaan töherrykseeni, sanon vain että siinäpä ovat Fitz, Verity, Kettricken, Regal,  Shrewd ja Fool kokoontuneet kysymään lupaa kuninkaalta Verityn questiä varten (siksi naurettavat kaavut). Tässä tykkään Kettrickenistä ja Shrewdistä, ja ehkä Regalista, muut ovat vähän pöllistyneen näköisiä.

Perspektiivi on ystäväsi.

Houhou, jotenkin oman tietokoneen menettäminen syö päivitystahtia… Vaikka muiden koneilla voisi hyvin loisia, eikä ATK-luokkaan niin pitkä matka ole. Kuitenkin, taas vanhaa kamaa.

Siis kuten totuttua, Farseer-ihannointia. Siinä Chade ja Shrewd pelailevat shakkia. Tämä kohtaus mainittiin jossain sivulauseessa Salamurhaajan Oppipojan lopussa, mutta minulla nyt on aina tapana kiinnittää huomio tällaisiin pikkujuttuihin. Itse kuva on vähän… outo. Kunungas ei näytä itseltään, ja Chade on ehkä vähän turhankin resuinen…

Ja piti mainostamani, että Teron ja minun yhteisblogissa on ylläripylläri jotain minunkin originaaleja sähellyksiä. (olen tosi huonosti päivittänyt sitä :( ) Rientäkää siis Make Believe Plansiin, jonka linkki löytyy tuosta sivupalkista. LISÄKSI minun liveseikkailujani löytyy erlin sarjisblogista sarjispäiväkirjan muodossa. Harhailkaa siis Saippuakaupunkiin, sinnekin pääsee niinikkää tosta vierestä.

(Koska kaikkiahan kiinnostaa siis aivan sikana mun ääliömäisyys objektiivisesti havainnoituna.)