Posts Tagged ‘fanart’

Talvisia asioita

Saturday, April 3rd, 2010

Olenpas ahkera. En yleensä postaa muille tekemiäni kortteja, mutta tähän käytin sen verran verta ja hikeä että menköön.

Fitz ja Foolhan siinä. Kyseessä on joulukortti (vain neljä kuukautta myöhässä!) ystävälleni, joka itseasiassa alunperin suositteli Robin Hobbin tuotantoa minulle. Olen hänelle paljosta velkaa. :D

Tajusin vasta kun rupesin tussaamaan Foolia, että tyypin posetus on sama kuin Kullervolla Gallen-Kallelan maalauksessa. Piirsin sille jopa kiven käteen! 8D Alitajunta on jännä juttu.

Vermeet: tussi ja vesivärit.

Urhea meripoika

Tuesday, March 9th, 2010

Leppoisa päivä orjalaivalla… (suuri spoilerivaroitus!)

Sain luetuksi Robin Hobbin (surprise!) Ship of Magicin, joten tätä merkittävää tapahtumaa piti muistaa pienellä fanartilla. Siinä siis Wintrow-parka, toinen lempparihahmoistani, sekä random karvainen merimies. Vaikka sutaisin tämän kaikkea muuta kuin huolellisesti, niin silti vinksahtanut horisontti yms. näyttävät kaiken kaikkiaan ihan kivoilta.

Viivapiirros lyijykynällä, väritys photoshopilla kera tabletin.

Kuten kaikki varmasti ovat tietoisia, Tampere Kuplii-sarjakuvafestivaalit pidetään 17-21.3, synninpesäkkeenä yllättäen Tampere. Lauantaina 20. päivä käynnistyy Pienlehtimarssi Klubilla, josta allekirjoittaneen voi tavata tuputtamasta väkertämäänsä pienlehteä viattomalle kansalle. Rakkaalla lehdelläni ei ole vielä repäisevää nimeä, mikä tietenkin hieman haittaa tätä mainostamista. Hinta liikkunee siinä euron paikkeilla. Tulkaa kuitenkin moikkaamaan tai muuten vaan kuikuilemaan IHMELAPSIEN myyntipöydälle!

Vahva aloitus uudelle vuodelle

Wednesday, January 6th, 2010

Olin hyvin kahden vaiheilla julkaistako tätä vai ei, mutta no… Antaa nyt mennä.

hovipieni

Siinä hengaavat Buckkeepin pirteässä valtaistuinsalissa suuri ja viisas kuningas Regal ja hänen oikea kätensä Will. Kaikki kunnia Robin Hobbille.

En itsekään oikein tajua sitä, mutta tämä kuva vain feilaa totaalisesti. En osaa osoittaa mitään yhtä suurta mokaa, mutta miljoonat pienet kömmäykset jotenkin muodostavat yhden ison ruman möykyn. Osan laaduttomuudesta selittää se, että kesken tämän vesivärittämisen havaitsin osan käyttämästäni tussinesteestä olevan, toisin kuin luulin, vesiliukoista. Se oli traagista. Ja sääli, sillä pidän tämän ideasta. Toteutus vain sakkaa. Ehkä teen tästä uuden version jonain kauniina päivänä (ja varmistan että tussi ei lähde leviämään vaikka tsunami iskisi päälle…!)

Omenaisia aatoksia

Saturday, December 26th, 2009

omensat

Jälleen ihailijataidetta, vaihtelun vuoksi Robin Hobbin loistavasta Assassin-kirjasarjasta. Jos se on jäänyt epäselväksi, allekirjoittanut varsin pitää kyseisestä trilogiasta (ja näillä näkymin myöskin sen jatko-osista).

Kuten kuvasta selkeästi näkee, vanha (ainakin 25-v…), ärtyisä ja vaivainen Fitz on ollut omenankeruumatkalla, jolloin vanha ja iloinen Nighteyes on nähnyt tilaisuuden sopivaksi hauskaan leikkiin, “töni ihminen nurin.”

Perpektiivin harjoittelu oli minulla tässä motiivina… Siksipä horisontti on tuollainen epämääräisen vihreä häivytys, jotta perspektiivin epäonnistuneisuutta ei heti huomaisi. Noh, katsojan harhautus on kai perspektiivin syvin olemus…

Fitz on aika dorkan näköinen kuten tavallista, enkä vieläkään osaa sanoa pystyisikö käsivarsi taipumaan noin… Nighteyesista tuli ihan kiva, vaikka koira-anatomia on minulle edelleen suuri musta aukko. Yritin tehdä turkista harmaantuneen näköistä, mutta harmaalle sudelle se oli ehkä hiukan hukkaan heitettyä työtä.

Siskoni sanoi että tuo kori on hieno. Ei siis täysi feilaus.

Myöhästyneet jouluonnittelut kaikille! Ja kivaa uutta vuotta, ensi vuonna jälleen kanavalla!

Greetings from Transylvenia

Saturday, September 12th, 2009

frank

Frank, The Rocky Horror Picture Showsta.

Koska Frank on ihku.

Tälläkin kääpällä ovat nyt alkaneet opiskelut, joten päivityksiä saattaapi tipahdella harvemmin, tahi ainakin epäsäännöllisemmin. Ei niin että mä erityisen ahkerasti muutenkaan olisin päivitellyt tätä pikku blogiani…

Eräs kesä

Thursday, August 20th, 2009

pienempimetsä

Nighteyes, Fool ja Fitz metsästävät öisessä metsässä (Nighteyes tosin taitaa hoitaa sen metsästämisen). Tämä lyikkärityö on ollut kesän pieni progee, jota olen aina parin viikon välein jatkanut eteenpäin.

Tällä kertaa keskityn kehumaan itseäni, sillä puutteiden listasta tulisi kaikkea muuta kuin puutteellinen. Mielestäni Nighteyes on tässä hyvinkin onnistunut, kun ottaa huomioon ettei minulla ole harmaintakaan aavistusta koiraeläinten anatomiasta, susista puhumattakaan. Ja sen turkkia oli kiva väkertää. Tykkään myös Fitzin maanisesta ilmeestä. Väritys ei mennyt niin pahasti pieleen kuin pelkäsin, vaikka varsin huono se on.

Menneen kesän kunniaksi vielä luonnosvihkon antimia aurinkoiselta mökkilaiturilta. (Mm. omakuvani armaan siskoni kynästä.) 

luonnoskirapieni

Kirjakin voi olla terävä…

Sunday, July 19th, 2009

Vaihteeksi muiden hahmojen tuhoamista. Tässä siis veljekset Alan ja Nick, Sarah Rees Brendanin kirjasta Demonin merkitsemät. Lukekaa, se on hyvä!

nickalanpieni

En hirveesti arvosta tätä piirrosta. Siinä on jotenkin huono tekniikka.  Mikä on aika epämääräinen epätykkäämisen syy, mutta en osaa sitä paremminkaan luonnehtia.

Toinen noista upeista posetuksista on pöllitty erään Aftonbladetin TV-liitteen kuvituksesta, toinen täysin hatusta vedetty. Arvatkaapa kumpi?

Ja muuten, pitkän hiljaisuuden jälkeen vanhan sarjislinjamme impro Pilvessä päivittyy jälleen! Laukatkaahan lukemaan!

Edit: En saanut pikkukuvaa toimimaan, joten näin tällä kertaa. Eipä tuolla niin väliä, ite vaan tykkään noista pikkulinkeistä.

Tyhmyys on viisauden alku

Monday, July 13th, 2009

Muahahaha! Luulitteko, te tuhannet rakkaat lukijat, että olitte päässeet eroon Robin Hobb-hypetyksestä?! Väärin luulitte! Se tulee jatkumaan ajasta ikuisuuteen!!!

Hmm, joo. Siinon Kettricken. Kettricken on vähän väsynyt.

Kokeilin tokaa kertaa elämässäni yhdistää tietokoneella viivapiirros, tässä tapauksessa puhdas lyikkäri, toiselle paperille tehtyyn väritykseen, tässä tapauksessa vesiväritykseen. Ja ihan hyvin se toimii, vaikka itse sanonkin. Ihan kätevä (vaikka kieltämättä vaivalloinen) tekniikka, jos ei halua tussata lyijykynätyötä, eikä siksi voi siihen päälle maalata. (Järkimies tietenkin käyttäisi puuvärejä tai jotain muuta tässä kohtaa, mutta vain yhden tekniikan surkimuksille se on mahdoton ajatus.)

Toisekseen koneella väkertäminen on sovelias rangaistus niille hölmöille, jotka tuhertavat aina tavalliselle kopiopaperille, ja vasta jälkeenpäin pysähtyvät miettimään: “Hmm, tää vois näyttää ihan kivalta värin tai parin kanssa…” (Tällä en tietenkään viittaa mitenkään itseeni.)

Syväanalysointia

Friday, June 12th, 2009

Nyt jotain täysin muuta. Siis täysin randomia fanarttia. Ja vieläpä digitaalisesti väritettyä. En ymmärrä mikä minuun iski…

Tässä siis coolisti posettavat sir Guy of Gisbourne sekä hänen nemesiksensä, Robin Hood, BBC:n tv-sarjasta Robin Hood. YLE lähettää jo toista tuotantokautta, sunnuntai-iltaisin. Katsokaa se! Se on aivan loistava.

 

Toi “LL” tuossa keskellä meinaa niinku `Lord of Locksley`… Locksley on niiden rakkaan kylän nimi, jonka herruudesta Gisbourne ja Robin kinastelee (vaikka tietty sen oikea lordship kuuluu Robinille). Nuo hienot posetusasennot pölläsin aivan fantastiselta sivulta: http://www.posemaniacs.com/ Sieltä löytyy kolmiulotteiset mallinnukset ihmisistä eri asennoissa, joiden perspektiiviä voi sitten käännellä ja väännellä. Sivuston keksijä on NERO.

Vielä vähän sarjasta: parasta siinä on ehdottomasti hahmot (juoni on usein riemuisan ennaltaarvattava). Paha Seriffi on vain läpeensä paha ja julma. Ja nauttii siitä suunnattomasti (hän mm. pitää lintutarhaa vain jotta saisi rutistella satakieliä kuoliaaksi). Robin vaikuttaa ensialkuun iljettävän hyvältä, viisaalta ja rohkealta – mutta paljastuu hirvittävän obsessoituneeksi. Gisbourne on Pahan Seriffin paras (ja ainoa) kaveri, ja aina äärimmäisen cool (tämänhän todistaa jo se, että hän pukeutuu yksinomaan mustaan nahkaa). Gisbourne on sarjan ehdottomasti väärinymmärretyin hahmo. Pessimistisen elämänasenteen, katkeruuden ja angstin takaa paljastuu ehkä hieman äkkipikainen mies, joka haluaisi vain punaisen talon ja perunamaan. Ja joka ei ole kovin hyvä olemaan paha. Marian-neito ei ole suosikkihahmojani, mutta myönnettäköön, että hän ei ole se perinteinen avuton tyttönen, jota pitäisi joka sekunti olla pelastamassa. Päinvastoin, suunnilleen joka toinen kerta Marian on se, joka hoitaa Iloiset Veikot pois pulasta.

Nuoruuden virheet ja muuta

Sunday, April 26th, 2009

Mjoo, tällastä vanhaa töhertelyä. (Yli vuoden vanhaa, nyt kun asiaa mietin… Härregud.)

Viisasten kivessä on jossain alussa sivulauseessa maininta, että Harry ja Hagrid menivät syömään hampurilaisia. Mentaalista kuvaa Hagridista popsimassa BigMaciä ei tietenkään voinut välttää… Mielestäni sain aika onnistuneesti Harrysta vakavasti aliravitun näköisen.

Tässä taas Tom Valedro, tai ainakin muisto, nojailemassa tosi coolina  käärmeelliseen pylvääseen. Ja kyllä, tiedostan että Voldy-raukan pää on hirvittävän vino. Nuoruuden hairahduksia. Siksi kehotankin teitä peittämään kädellänne Valedron näkyvistä, ja ihailemaan pylvästä, sillä siitä olen ylpeä.