Hiilikasa

Iskin 24h-sarjikseni deviantart-tililleni. Käykää lukaisemassa.

Halusin pitkästä aikaa läträtä vesiväreillä, ja samalla teki mieli kokeilla vähän realistisempaa ihmispiirtämistä. Tässä siis tulos:

Toi kettuolento varmaan vainoaa tota dudea tai jotain emmätie. Hirveän synkkä tästä tuli, ei ollut ollenkaan tarkoitus. Mutta muuten en ihan hirveästi vihaa.

Olen kyllä niin menetetty tapaus näiden Hobbien kanssa.

Kohtaus Ship of Destinystä: Malta, Satrap ja Kekki seilailevat iloisina.

Tykkään Satrapin surkastuneesta pohjelihaksesta.

Värittelin Sailla ekaa kertaa, en oikein handlaa sitä. Vaikka myönnetään, tietynlaisessa värityksessä se kyllä on photaria paljon kätevämpi.

Omille töherryksilleen voi kyllä olla uskomattoman sokea. Tän väritys oli jo hyvässä vaiheessa kun yhtäkkiä tajusin piirtäneeni ton veneen väärinpäin. Vähän noloa. En enää jaksanut ruveta sitä korjaamaan… Se on siis ihmeellinen fantasiavene.

Tätä ette osanneet odottaa! Fanarttia Seitsemästä Veljeksestä. Juhani, Tuomas ja Eero arkipäiväisissä puuhissaan, toistensa kurkussa kiinni.

Ymmärrän hyvin niitä, joiden mielestä Seitsemän Veljestä on ehkä maailmankaikkeuden tylsin kirja. Mutta jos skippaa maisemien kuvailut, Seitsemän Veljestä on aivan hulvaton tarina. Tai ehkä vain kertoo tätimäisestä huumorintajustani, että naureskelen hiljaa itsekseni niille veljesten loputtomille dialogeille.

On tää yliopisto-opiskelu ylevää.

Harjottelin vaatteiden piirtämistä, siksi valtaisa määrä laskoksia.

Yritin myös värittää jotenkin järkevästi ja kaikkea. Nääh. Tuloksena tyyppi, joka ei selkeesti saa tarpeeksi unta. Mutta on sillä sentään joku ystävä.

Päivän “ei minun nuoruudessani”-tuokio.

Jälleen Liveship– sähellyksiä…

Siinä siis Brashen ja Althea … tekemässä jotain purjeille. Yrittää sijoittua jonnekin Mad Shipin aikoihin, kun nämä kaksi koittivat epätoivoisesti ignoorata toisensa.

Väritin tämän loisteliaasti photoshopilla. Hauskaa oli, vaikka tulos ehkä olekaan mikään taiteen riemuvoitto. Anatomia ainakin tekee tässä kuolemaa, älkää katsoko Althean lantioon päin (jonka olenkin ovelasti peittänyt purjeella!). Tai noita jalkoja. Voi jumala noita kinttuja…

P.S Lisäsin uuden Sarjiksia– tagin, ihan vain sen kunniaksi että sarjakuvablogit.com tätä pikku blogiani kuitenkin ylläpitää. Tulinpa samalla selanneeksi kaikki merkinnät viimeisen parin vuoden ajalta… Voi tuska. On se kiva nähdä että edes jotain kehitystä on tapahtunut. Minulla oli pitkään kammottava taipumus piirtää ihmisten silmät hirveän lähelle toisiaan, mikä saa kaikki hahmot näyttämään vajaaälyisiltä.

Päiväkirjaa, vaihteeksi. Turku on jännä(n) paikka.